vko 39

Kuluneella viikolla tapahtui vaikka mitä. Päivisin istuin kuumassa toimistossa, juoden edelleen kuumaa teetä, mutta nyt ilman sokeria. Viikon saavutus oli se kun saimme alustavan lupauksen isohkosta avustuksesta maavyöryssä tuhoutuneen Lhomi-kylän auttamiseksi.

Kuvan Lhomi-lapset tutkimassa paikkoja maavyöryn jäljiltä. Kuvasta on vaikea havaita tuhon vakavuutta, mutta selvennykseksi voisin sanoa, että kiviröykkiön kohdalla oli ennen talo. Lisäksi vasemmassa reunassa oleva talo on vaurioitunut ja hautautunut osin lähes katon korkeudelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kengänkiillottajalla käynti oli hauska tapaus. Odotellessani kenkiäni, viereeni tuli poliisi joka halusi jutella kanssani. Hän halusi tiedustella ammattiani, koska hänen mielestään minulla on, "älykäs ruumiinrakenne" (intelligent body structure). Itse hän oli langan laiha, mutta ajattelin kehua vastalahjaksi häntä athleettiseksi, mikä sai hänet hyvin iloiseksi.

Alkuviikosta kolaroin moottoripyörän kanssa. Se olikin ensimmäinen lajissaan. Autolla tuli aikanaan useita kolhuja, mutta mopolla olen osannut kai olla varovaisempi. Kaverina kolhussa oli skootteri, jonka kuski ei ollut ihan ajokuntoinen. Hänelle tuli käsiin pintanaarmuja, mutta minä selvisin säikähdyksellä. Kaveri olisi halunnut sairaalaan, mutta sanoin että mennään ensin poliisille. Sitten hän muuttikin mielensä, ja sanoi että unohdetaan koko juttu.Pyörää piti käyttää pajalla, mutta siinä kaikki. Puolen tunnin laittelu hitsauksineen tuli maksamaan 0,89€

Lhomi-kirkon pihalla kasvaa hedelmäpuita. Yksi pojista keksi, että tämän guava-puun hedelmät on jo tarpeeksi kypsiä, ja niinpä kaikki lapset ryntäsi hedelmäpuun (nepaliksi=Amba) kimppuun. Minäkin sain maistiaisia, mutta olisin mielellään antanut hedelmien kypsyä vielä jonkin aikaa.

Tämä tyttö sai hedelmiä, niin että housut meinas tippua jalasta.

Herra pikkulintu on kahden viikon ajan tyllut herättämään minut joka aamu. Tänä aamuna hän tuli tyttöystävänsä kanssa ja sukivat siinä tovin toisiansa. Suhde on nyt sitten kai  virallistettu.

 

Aamuaurinko pilkistää Kathmandun laaksoon.

vko 38

Kulunut viikko vierähti Lhomi -lukutaitoprojektin kimpussa lähinnä teetä juodessa ja papereita pyöritellessä. Teimme myös suunnitelmaa maanvyöryssä tuhoutuneen kylän auttamiseksi.

Noin viikon kestänyt lähes jatkuva vesisade on vihdoin loppunut ja aurinko on pilkahdellut. Alkuperäiset suunnitelmani vierailla vuoristossa ei onnistunut huonon sään vuoksi. Nyt yritämme kehitellä uusia suunnitelmia.

Viikonlopuksi luvassa ystävien tapaamisia ja auringon paistetta!

Tiistai aamun palaveri ja rukoushetki NELHOS toimistolla

Perjantai iltapäivästä kävin ensin pizzalla, ja sitten kruisailin moottoripyörällä Kathmandun laitamilla.

Kaatopaikkoja on joka puolella. 
 

Näistä lammaspaimenista pysähdyin ottamaan kuvan. Mummolla oli kymmenkunta lammasta ja pikkunen tyttö hoidettavana.

Riisipellon keskellä olevassa purossa näytti olevan hyvä pyykinpesupaikka.

Alkulämmittelyä

Parin työpäivän jälkeen tunnelma on hyvä, mutta hivenen sekava (kuten alimmassa kuvassa olevat johdot). Paljon olisi tekemistä lyhyessä ajassa, mutta vaikea hahmottaa mistä aloittaisi.

Lhomikylässä oli muutama viikko sitten tuhoisa maavyöry, jonka seurauksista kärsii paljon ihmisiä. Heidän auttaminen menee nyt monen suunnitelman edelle. Maavyöry särki viitisenkymmentä taloa ja kaksi hävisi maamassojen mukana kokonaan. Lisäksi kaksi koulurakennusta poistui kylän asemakaavasta, sekä isoja alueita viljelysmaata tuhoutui.

Nyt Lauantaina on vapaapäivä, kuten maassa on tapana. Sunnuntai on sitten viikon ensimmäinen arkipäivä.

Gyaneshwor seurakunnassa Lauantai aamun kokouksessa. Tunnelma oli tiivis kun nelisensataa ihmistä ahtautu samaan saunaan.

Päivän saarna oli "ilo" vastakohtana murehtimiselle (Fil 4:2-9)

Eilen ostin farkut, jotka piti lyhentää räätälillä. Koko lysti tuli maksamaan 13€

Atte esitteli FB:ssä suomalaisia sähköjohtoja. Tässä Nepalin tyyliä. Ja homma toimii ihan hyvin.

Perillä

yllä pilvien on taivas sininen ja yläpuolla kaiken sen on...

Hienoa olla taas Kathmandussa. Kaikki on pysynyt ennallaan. Kenttäorjentaationi alkoi yleislakolla, joka ilmeisesti peruttiin minun tuloni vuoksi. Mutta jottei tulo olisi ollut turhan hauska, niin perillä siirryin sulavasti matkalaukun puhdistukseen (tavaroineen, koska jotain vähän levisi) ja tietenkin oli päivän pakollinen sähkökatko, jonka kuorrutuksena oli temppuileva netti.
Jannen (?) sanoja lainaten, "on iloinen olo kun kengurulla".

CHEPANG-kansa

Tulevalla matkallani työni pääpaino on Lhomi-projektin kehittäminen. Toinen rakkauteni kohde on Chepang-kansa. Chepang-kansa on yksi Nepalin hyljeksityistä ihmisryhmistä, jotka asuvat hajallaan maan keskiosien matalassa vuoristossa. Kyläkehitystyö ja evankeliointi kulkevat täällä käsikädessä.

Kuvassa Chepang-pastoreita, joiden kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä kohta kymmenen vuotta.

Lukutaidon opettaminen on avannut Chepang naisille uusia mahdollisuuksia. Moni nuori äiti ei ole lapsena päässyt kouluun, koska sitä ei ole pidetty tärkeänä. Nyt äidit haluavat myös omille lapsille hyvän koulutuksen.

Koulut ja kirkot ovat usein hyvin kevytrakenteisia, mutta käyttötarkoitukseen sopivia.

Naiset ja lapset ovat tärkeässä osassa, kun haluamme kehittää yhteisön hyvinvointia.

LHOMI-kansa

Lhomi-maa sijaitsee Nepalin Koilis osissa, Himalajan vuoristossa. Kylät ovat vuorten rinteillä aivan Kiinan rajan tuntumassa lähellä Mt. Everestin korkeaa lumihuippua. Tämä Buddhalainen kansa sai Uuden Testamentin omalla kielellään vuonna 1995.

Wycliffe raamatunkääntäjät on auttanut Lhomi seurakuntaa kolmen vuoden ajan äidinkielisessä lukutaidon edistämis kampaniassa. Kuvassa onnellisia aapisen omistajia.

 

Opiskelu tapahtuu pääosin ilataisin, kun päivän työt on tehty ja perhe ruokittu. Valaisu on usein ihan kynttilä valo tai aurinkokenno lamppu jos mahdollista.

Luokan opettajat saavat tässä käytännön läheistä opetusta. Opettajia neuvotaan käyttämään opetusmateriaalia oikein.

Matka mielessä

Matkavalmistelut ovat jo alkaneet. Lippu on printattu ja taiteltu passin väliin, ja viisumi hakemus täytetty. Nyt ei kun odottelemaan lentoa! 

 

Alla kuvia muutamista rakkaista joita saan tavata piakkoin. Ensin ystäväni  perheen lapsia, joille voisi viedä vaikka pussilliset karkkia.

Tämä mies ei pääse ylös, vaan kulkee kyykyssä. Hän on entinen shamaani joka löysi Jeesuksen muutama vuosi sitten. Noin parin kilometrin kirkkomatka ottaa häneltä minimissään 4 tuntia sivu. Silti hän ei valita asiasta vaan hymyillen kertoo olevansa vain hiaman hidas.

Tämä spitalia sairastava mies oli erittäin onnellinen kun pääsi kanssani valokuvaan. Toivottavasti tapaan myös hänet.