Ajatukseni alkaa kääntyä jo kohti Himalajan vuoristoa. Lentolippu on taskussa ja alustava matkasuunnitelma valmiina. Mutta miksi lähteä mukavista oloista etelän kurjuuteen? Ajoittain joudun perustelemaan itselleni työn järkevyyttä. Onko se vain kivaa puuhastelua, vai onko taustalla jotain suurempia ja syvempiä merkityksiä?
Nämä kuvan Lhomi-naiset ovat saaneet opiskelunsa päätökseen. Puoli vuotta aiemmin heistä kukaan ei osannut lukea eikä kirjoittaa.
Nämä kuusi, ja viitisen sataa muuta, ovat oppineet lukemaan työmme kautta viimeisen kolmen vuoden aikana. Heidän elämänsä on muuttunut merkittävästi. Muutamia kommentteja heiltä itseltään:
"Ihmisten arvostus minua kohtaan on lisääntynyt. Olen tärkeä."
"Nyt minua ei voi enää huijata, koska osaan laskea rahani."
"Nyt ymmärrän miten tärkeää on laittaa omat lapseni kouluun. Haluan myös itse opiskella lisää."
"Osaan kirjoittaa nimeni, se tuntuu hyvältä. Oli nöyryyttävää ennen antaa vain sormenjälki."
Ilman sanojakin, tyytyväisyys näkyy heidän kasvoiltaan ja innostus jatko-opiskeluun on korkealla. Lukutaidottomat ystävät pitävät heitä heimonsa eliittinä.
Lhomit ovat Himalajan vuoristossa asuva pieni 7 000 hengen kansa. He saivat omalla kielellä Uuden testamentin 1995. Tämän perinteisesti buddhalaisen heimon keskellä on pieni, mutta eloisa parin sadan hengen kristillinen seurakunta.
Pääkaupungissa asuvat Lhomi-uskovat ovat jo vuosia tehneet evankeliointityötä kotikylissään. Viime vuosina yhtenä seurakunnan työmuotona on ollut lukutaidon opetusta. Näissä lukutaitoluokissa kouluja käymättömät lhomit, lähinnä naiset, saavat ilmaista opetusta omalla kielellään. Kurssin läpäisyn jälkeen on mahdollisuus vielä opiskella nepalin kieltä, englantia ja muita tärkeitä perusasioita.
Tälle työmuodolle on ollut paljon kysyntää, koska perinteisesti naiset ovat hyvin vähän koulutettuja. Monille nuorille äideille tämä lukemaan oppiminen on heille ensimmäinen mahdollisuus opiskeluun.
Seurakunnallekkin työstä on paljon hyötyä. Nyt lähes kaikki uskovat pystyvät lukemaan Raamattua. Lisäksi työllä on ollut positiivisia vaikutuksia ennen niin vihamielisesti kristittyihin suhtautuvaan valtaväestöön, jotka ovat vähitellen muuttaneet suhtautumistaan uskovia ja evankeliumin sanomaa kohtaan.
 |
| Opiskelu tapahtuu iltaisin, kun perhe on ensin ruokittu. Tilat ovat vaatimattomat. Usein luokkahuoneen valaistus on kehno tai se puuttuu kokonaan, niinpä usein on helpompi nähdä oman taskulampun valossa. |
Onko Jeesuksen seuraamisessa laitettava kaikki peliin? Riittäisikö pelkkä myötämielisyys asiaa kohtaan?
Hiljattain näin ”pussillisen” oikeita timantteja. Kauppias piti niitä tummassa samettipussukassa, ja asetteli ne silmieni alle sopivaan valaistukseen. Ihastellessani timanttien säihkettä, tajusin että vaatimaton pussukka, ja liikkeen valaistus sopivalla etäisyydellä, saivat timantit näyttämään uskomattoman hienoilta.
Myötämielisyys on kai hyvä lähtökohta, mutta muutos vaatii myös tekoja. On hienoa olla mukana tärkeässä työssä.
Näissä ajatuksissa pakkailen reppuani Nepalin matkaa varten.
