Matka Kameruniin 19.-30.4.

Uusia ystäviä Afrikassa

Kymmenen päivän tutustumismatka Kameruniin oli silmiä avaava ja mielenkiintoinen. Matkan aikana olimme paikallisten raamatunkääntäjien vieraina ja suunnittelimme yhteistä lukutaitotyötä tuleville kolmelle vuodelle.

Maassa on 276 erilaista kieltä, joista useimmat tarvitsevat Raamatun omalla kielellään. Työn alla on nelisenkymmentä raamatunkäännöstä joista yksitoista kieliryhmää valikoitui meidän tulevaan lukutaitoyhteistyöhömme.   

Matkan mieleenpainuvia asioita oli esimerkiksi ihmisten iloisuus, ranskan kielen vahva asema, yllättävän mauton ruoka ja tietenkin kuumuus.

Yhtenä päivänä teimme kylävierailun lähimpään työkohteeseen. Lähdimme aamulla aikaisin ja palasimme illalla. Matkan aikana tapasimme kyläpäälliköitä ja valtion virkamiehiä.  Suomipojasta oli lähes kummallista huomata, että aina kun olimme tavanneet tärkeän henkilön, rukoilimme ja siunasimme hänet lopuksi. 

Muut päivämme täyttyivät lähinnä lämpöisessä toimistohuoneessa istumisesta ja projektisuunnitelman työstämisestä. Oli hienoa kirjoittaa ylös paikallisten ihmisten ajatuksia siitä, miten he haluavat tehdä työtä omiensa keskuudessa. 

Rukoukseni on, että nämä uudet Keski-Afrikan ystäväni  saisivat olla Herran varjeluksessa ja voimallisessa  käytössä omalla peltotilkullaan!

Matkalla Nepaliin

Ajatukseni alkaa kääntyä jo kohti Himalajan vuoristoa. Lentolippu on taskussa ja alustava matkasuunnitelma valmiina. Mutta miksi lähteä mukavista oloista etelän kurjuuteen? Ajoittain joudun perustelemaan itselleni työn järkevyyttä. Onko se vain kivaa puuhastelua, vai onko taustalla jotain suurempia ja syvempiä merkityksiä?

 
Nämä kuvan Lhomi-naiset ovat saaneet opiskelunsa päätökseen. Puoli vuotta aiemmin heistä kukaan ei osannut lukea eikä kirjoittaa.
Nämä kuusi, ja viitisen sataa muuta, ovat oppineet lukemaan työmme kautta viimeisen kolmen vuoden aikana. Heidän elämänsä on muuttunut merkittävästi. Muutamia kommentteja heiltä itseltään: 

    "Ihmisten arvostus minua kohtaan on lisääntynyt. Olen tärkeä."

    "Nyt minua ei voi enää huijata, koska osaan laskea rahani."  

    "Nyt ymmärrän miten tärkeää on laittaa omat lapseni kouluun. Haluan myös itse opiskella lisää."

    "Osaan kirjoittaa nimeni, se tuntuu hyvältä. Oli nöyryyttävää ennen antaa vain sormenjälki."

Ilman sanojakin, tyytyväisyys näkyy heidän kasvoiltaan ja innostus jatko-opiskeluun on korkealla. Lukutaidottomat ystävät pitävät heitä heimonsa eliittinä.

Lhomit ovat Himalajan vuoristossa asuva pieni 7 000 hengen kansa. He saivat omalla kielellä Uuden testamentin 1995. Tämän perinteisesti buddhalaisen heimon keskellä on pieni, mutta eloisa parin sadan hengen kristillinen seurakunta.

Pääkaupungissa asuvat Lhomi-uskovat ovat jo vuosia tehneet evankeliointityötä kotikylissään. Viime vuosina yhtenä seurakunnan työmuotona on ollut lukutaidon opetusta. Näissä lukutaitoluokissa kouluja käymättömät lhomit, lähinnä naiset, saavat ilmaista opetusta omalla kielellään. Kurssin läpäisyn jälkeen on mahdollisuus vielä opiskella nepalin kieltä, englantia ja muita tärkeitä perusasioita.

Tälle työmuodolle on ollut paljon kysyntää, koska perinteisesti naiset ovat hyvin vähän koulutettuja. Monille nuorille äideille tämä lukemaan oppiminen on heille ensimmäinen mahdollisuus opiskeluun.

Seurakunnallekkin työstä on paljon hyötyä. Nyt lähes kaikki uskovat pystyvät lukemaan Raamattua. Lisäksi työllä on ollut positiivisia vaikutuksia ennen niin vihamielisesti kristittyihin suhtautuvaan valtaväestöön, jotka ovat vähitellen muuttaneet suhtautumistaan uskovia ja evankeliumin sanomaa kohtaan.

Opiskelu tapahtuu iltaisin, kun perhe on ensin ruokittu. Tilat ovat vaatimattomat. Usein luokkahuoneen valaistus on kehno tai se puuttuu kokonaan, niinpä usein on helpompi nähdä oman taskulampun valossa.

Onko Jeesuksen seuraamisessa laitettava kaikki peliin? Riittäisikö pelkkä myötämielisyys asiaa kohtaan?

Hiljattain näin ”pussillisen” oikeita timantteja. Kauppias piti niitä tummassa samettipussukassa, ja asetteli ne silmieni alle sopivaan valaistukseen. Ihastellessani timanttien säihkettä, tajusin että vaatimaton pussukka, ja liikkeen valaistus sopivalla etäisyydellä, saivat timantit näyttämään uskomattoman hienoilta. 

Johannes Kastaja sanoi jo aikanaan, että hänen tulee vähentyä ja Kristuksen kasvaa. Jumalan voima ja teot loistakoon meidän vaatimattomista pussukoistamme, niin että ihmiset kiinnostuisivat itse timanteista eikä pussukoista. Asetetaan aarteemme ihmisten nähtäville vaatimattomassa saviastiassamme,  rakkauden valaistessa Herramme ihmeellisiä tekoja. Lähimmäisemme tarvitsee ennen kaikkea aarteen, ei astiaa.

Myötämielisyys on kai hyvä lähtökohta, mutta muutos vaatii myös tekoja. On hienoa olla mukana tärkeässä työssä.

Näissä ajatuksissa pakkailen reppuani Nepalin matkaa varten. 

Health camp työtä syrjäkylissä

Ystäväni Anand on tehnyt Nepalin syrjäseuduilla evankelioivaa kyläkehitystyötä jo viitisentoista vuotta. Tuhannet ihmiset ovat tulleet autetuiksi niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Viime vuosina työhön on sisältynyt myös ns. "health camp (terveys klinikka)"-toiminta. Tällaisilla päivän kestävillä avoimilla lääkärin vastaanotoilla tavoitetaan niitä joilla ei ole mahdollisuutta julkiseen terveydenhuoltoon. Tapahtumia järjestetään muutamissa kylissä vuodessa. Sadat lähialueen sairaat tulevat ilmaiseen lääkärintarkastukseen ja saavat ilmaisia lääkkeitä pieniin vaivoihin. Yleensä paikalle saadan yksi tai kaksi vapaaehtoista lääkäriä sekä joitakin sairaanhoitajia.

Seurakunnan nuoret laulavat ja kertovat omakohtaisesta uskostaan. Illalla on mahdollisuus vielä nähdä Jeesus-filmi.

[VIKLIF]

SanaNepaliin on saanut uden ulottuvuuden. Uudessa työssäni Wycliffe Raamatunkääntäjillä työhöni kuuluu projektien koordinointi Nepalin lisäksi Indonesiassa.

Indonesia on minulle mielenkiintoinen uusi haaste.

Ambon, Indonesia

Ambonin saari, Malaku  

Malakun provinssissa Ambon-saarella on puolestaan malaijin äidinkielisen esiopetuksen hanke. Leikkikouluryhmien äidinkielisen ohjelman avulla pyritään tarjoamaan tehokkaampi tapa kehittää koulutusta yhteisön sisällä.

Ohjelma valmistaa esikoululaisia selviytymään indonesiankielisessä alkuopetuksessa. Koska alueella on myös valistuksen ja teknisten valmiuksen puutetta, ohjelman avulla edistetään samalla hallituksen organisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja infrastruktuurin valmiuksien kehittämistä siten, että vastaavia ohjelmia voidaan toteuttaa muissa osissa maata.
Noin 3000 kielen puhujan arvioidaan hyötyvän hankkeesta. 

Luokkatilanne Anugerah-leikkikouluryhmästä

Kuulumisia vuoden 2011 loppupuolelta

Loppuvuodesta kahden ala-asteen rehtorit vierailivat Anugerah-leikkikouluryhmässä, joka on yksi kymmenestä Sulinaman ohjaamasta ryhmästä. 

He kertoivat leikkikoulun johtajalle, että kahdeksan Anugerah-ryhmän vuonna 2011 loppuun käynyttä lasta, jotka olivat nyt ala-asteen ensimmäisellä luokalla, oli pärjännyt erinomaisesti ja kaksi heistä oli saavuttanut luokan parhaan ja toiseksi parhaan oppilaan aseman. 

Rehtoreiden kertoman mukaan nämä oppilaat osasivat helposti kirjoittaa ja lukea indonesian kieltä, joka on maan virallinen kieli, ja ymmärsivät hyvin myös muita oppiaineita. He suosittelivat, että lähialueen esikoululaisten kannattaisi mennä Anugerah-ryhmään.

Aikaisemmin monet kritisoivat ankarasti leikkikoulutoimintaa, erityisesti jos sen kielenä oli ambonin kieli. Yksi vuosi on kulunut, ja nyt entistä useammat vanhemmat haluavat lastensa liittyvän leikkikouluryhmään. Tämä on hyvin kannustava uutinen leikkikoululle ja ohjelmalle, sillä nyt voidaan jo nähdä lasten esikouluaikana kehittyneen kognitiivisen ja henkisen toimintakyvyn tuloksia. 

Oppilaiden kyky lukea ja kirjoittaa indonesian kieltä helposti osoittaa, että äidinkielinen varhaiskasvatus ei heikennä heidän kykyään oppia maan virallinen kieli.


www.wycliffe.fi

Uusi vuosi

Jouluna oli monenlaisia keräyksiä, ja apua läheteltiin Suomestakin moniin erilaisiin kohteisiin. Meilläkin oli ilo olla jakamassa pieni joululahja Nepalissa lähimmille työtovereillemme, sekä muutamalle seurakunnalle.

Rahan lähetys oli hiukan myöhässä, niinpä Anand pääsi toimittamaan lahjat vasta joulun jälkeen. Mutta kuvista päätellen  lahjat otettiin iloiten vastaan.

Henkilökohtainen paketti jaettiin 31 pastorille tai evankelistalle neljässä eri työkohteessamme. Paketti sisälsi: talvitakin, pipon, hartiahuivin (vaimolle), saippuaa, hammastahnaa, harjan, peilin, kamman, kalenterin ja päiväkirjan. 
Lisäksi 13 seurakuntaa saivat pyhäkoulu käyttöön paketin joka sisälsi: viisi raamattua, 60 vihkoa sekä ison nipun lyijykyniä sekä värikyniä.

(vas) Ps Chitra esittelee uutta talvitakkiaan

(vas) Ps Lal vastaan ottaa pakettinsa Anandin läheiseltä työtoverilta SK:lta

Oikealla Anand Trisuli seurakunnan veljien kanssa

Uudet takit ilahduttivat myös Chitwanin alueen työntekijöitä.
 Vasemmalta lukien; 
SK, Sambhu, Rabindra, Anand, Suray,  Raj Kumar ja Pream.

Uusia retkiä odotellessa

Syksyn harmaus ja loska ovat ottaneet vahvan otteen ympäristöstämme. Tätä kaikkea kurjuutta päivitellessä, on mukava muistella onnistunutta Nepalin matkaa ja haaveilla tulevista retkistä.

Kuluneen parin viikon aikana olen saanut tuoda Nepalin terveisiä, ja näyttää kuvia monille ihmisille. Uudistin myös näiden sivujen ulkoasua, jotta fiilis Nepalista välittyisi paremmin.

Omassa seurakunnassamme nämä prinsessat oli viedä kaiken huomion Nepali-illasta.
Jutut olivat niin lennokkaita, että minun tarinat tuntuivat ehkä tylsiltä kaiken sen hauskuuden jälkeen.
 Pälkäneen katukappeli

Wycliffen toimistolla olen poikennut entistä useammin. Tässä Hannu ja Jaakko vääntävät viimeistä vedosta kumppanuus hakemuksesta. Hakemus valmistuikin neljä tuntia ennen määräajan umpeutumista. Ennen kun lähdin viemään paperia ulkoministeriöön, kävimme vielä syömässä kiinalaisen lounaan.

Aiemmin kertomani maanvyöryonnettomuus Lhomikylässä, on nyt konkretisoitunut viralliseksi avustuskohteeksi. Jos haluat olla mukana avustamassa Nepalin Lhomeja, niin ota tästä kuvasta tarvittavat tiedot rahalahjoitukseen, tai ole yhteydessä Wycliffen tampereen toimistoon (050 347 4687) niin saat lisätietoja.
Wycliffe.fi

Tämä Khandbarissa kuljeskeleva koditon tyttö, jolle annoin hiukan ruokarahaa viime matkalla, jäi mieleeni. Noin 15v tyttö, joka elää kadulla, mikähän mahtaa olla hänen tulevaisuutensa?

Kotiin

Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Mielenkiintoa on löytynyt lähes kaikilta mantereilta, vaikka jutut on Suomeksi. Sivuilla on ollut 669 kävijää ennen tätä julkaisua. Kiitos Kaikille lukijoille!

Tämän viikon mieleenpainuvin hetki oli eräänä aamuna kun olin ajamassa toimistolle. Tien laidalla istui mykkyrässä joku. Pysähdyin hänen kohdalleen ja yritin tervehtiä. Hän mutisi itsekseen. En tienyt mitä tehdä, ajattelin että olisipa repussani ruokaa, niin antaisin, mutta ei ollut kuin tietokone. Kaivoin taskustani rahaa, ja ojensin hänelle. Sanoin että osta tällä ruokaa. Hän pudisti päätään ja jatkoi mutinaa. Ohikulkijat pysähtyi katsomaan, että mitä tapahtuu. En voinut muuta kuin jatkaa matkaa. Ajatukseni pyörivät koko päivän tuon henkilön kurjuudessa. En edes tiedä oliko hän nainen vai mies. Rehellisesti sanottuna oliko hän edes ihminen. Hän oli niiiin kurja ja säälittävä, etten voinut ottaa edes valokuvaa. En ole ehkä ennen nähnyt niin kurjassa kunnossa olevaa ihmistä. - Mitä vois tehdä?

Nämä nuorukaiset koulutimme tekemään Lhomimaasta sellaista peruskartoitusta, jonka perusteella saamme tietää todellisen tarpeen tulevalle kyläkehitystyölle. Tytöt olivat silmin nähden jännittyneitä ja ujoja tilanteessa, jossa ulkolainen puhui heille. Jälkeenpäin kysyin, että onko näin ujoista tytöistä tähän työhön. Vastaukseksi sain että he jännittivät ulkomaalaista, koska eivät ole tottuneet siihen, mutta omiensa parissa ovat rohkeita.

 

Suurin osa ajastani Nepalissa vierähti toimistossa istuessa, ja tylsiä asioita tehdessä. Aika kultaa kuitenkin muistot hyvin pian, ja nämä hauskat hetket jää päälimmäisenä mieleen. Chhejapin kanssa oli hienoa tehdä yhteistyötä ja kehittää heidän projektiaan eteenpäin.

Monenlaisia hassuja juttuja ehtii nähdä kuukaudessa. Aina ei viitsi kaivaa kameraa esille, mutta tässä yksi poikkeus. Rekkakuskilla alkoi kirjaimellisesti keulimaan.

Anand, Shanti +kids, - I love this family!