Uusia retkiä odotellessa

Syksyn harmaus ja loska ovat ottaneet vahvan otteen ympäristöstämme. Tätä kaikkea kurjuutta päivitellessä, on mukava muistella onnistunutta Nepalin matkaa ja haaveilla tulevista retkistä.

Kuluneen parin viikon aikana olen saanut tuoda Nepalin terveisiä, ja näyttää kuvia monille ihmisille. Uudistin myös näiden sivujen ulkoasua, jotta fiilis Nepalista välittyisi paremmin.

Omassa seurakunnassamme nämä prinsessat oli viedä kaiken huomion Nepali-illasta.
Jutut olivat niin lennokkaita, että minun tarinat tuntuivat ehkä tylsiltä kaiken sen hauskuuden jälkeen.
 Pälkäneen katukappeli

Wycliffen toimistolla olen poikennut entistä useammin. Tässä Hannu ja Jaakko vääntävät viimeistä vedosta kumppanuus hakemuksesta. Hakemus valmistuikin neljä tuntia ennen määräajan umpeutumista. Ennen kun lähdin viemään paperia ulkoministeriöön, kävimme vielä syömässä kiinalaisen lounaan.

Aiemmin kertomani maanvyöryonnettomuus Lhomikylässä, on nyt konkretisoitunut viralliseksi avustuskohteeksi. Jos haluat olla mukana avustamassa Nepalin Lhomeja, niin ota tästä kuvasta tarvittavat tiedot rahalahjoitukseen, tai ole yhteydessä Wycliffen tampereen toimistoon (050 347 4687) niin saat lisätietoja.
Wycliffe.fi

Tämä Khandbarissa kuljeskeleva koditon tyttö, jolle annoin hiukan ruokarahaa viime matkalla, jäi mieleeni. Noin 15v tyttö, joka elää kadulla, mikähän mahtaa olla hänen tulevaisuutensa?

Kotiin

Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Mielenkiintoa on löytynyt lähes kaikilta mantereilta, vaikka jutut on Suomeksi. Sivuilla on ollut 669 kävijää ennen tätä julkaisua. Kiitos Kaikille lukijoille!

Tämän viikon mieleenpainuvin hetki oli eräänä aamuna kun olin ajamassa toimistolle. Tien laidalla istui mykkyrässä joku. Pysähdyin hänen kohdalleen ja yritin tervehtiä. Hän mutisi itsekseen. En tienyt mitä tehdä, ajattelin että olisipa repussani ruokaa, niin antaisin, mutta ei ollut kuin tietokone. Kaivoin taskustani rahaa, ja ojensin hänelle. Sanoin että osta tällä ruokaa. Hän pudisti päätään ja jatkoi mutinaa. Ohikulkijat pysähtyi katsomaan, että mitä tapahtuu. En voinut muuta kuin jatkaa matkaa. Ajatukseni pyörivät koko päivän tuon henkilön kurjuudessa. En edes tiedä oliko hän nainen vai mies. Rehellisesti sanottuna oliko hän edes ihminen. Hän oli niiiin kurja ja säälittävä, etten voinut ottaa edes valokuvaa. En ole ehkä ennen nähnyt niin kurjassa kunnossa olevaa ihmistä. - Mitä vois tehdä?

Nämä nuorukaiset koulutimme tekemään Lhomimaasta sellaista peruskartoitusta, jonka perusteella saamme tietää todellisen tarpeen tulevalle kyläkehitystyölle. Tytöt olivat silmin nähden jännittyneitä ja ujoja tilanteessa, jossa ulkolainen puhui heille. Jälkeenpäin kysyin, että onko näin ujoista tytöistä tähän työhön. Vastaukseksi sain että he jännittivät ulkomaalaista, koska eivät ole tottuneet siihen, mutta omiensa parissa ovat rohkeita.

 

Suurin osa ajastani Nepalissa vierähti toimistossa istuessa, ja tylsiä asioita tehdessä. Aika kultaa kuitenkin muistot hyvin pian, ja nämä hauskat hetket jää päälimmäisenä mieleen. Chhejapin kanssa oli hienoa tehdä yhteistyötä ja kehittää heidän projektiaan eteenpäin.

Monenlaisia hassuja juttuja ehtii nähdä kuukaudessa. Aina ei viitsi kaivaa kameraa esille, mutta tässä yksi poikkeus. Rekkakuskilla alkoi kirjaimellisesti keulimaan.

Anand, Shanti +kids, - I love this family!

vko 40

Khandbarin matka oli viikon ykkös juttu. Keskiviikkona lensimme Tumlingtariin Itä-Nepaliin ja sieltä matka jatkui vielä maasturilla reilun tunnin. Khandbari on läänin pääkaupunki, josta olisi ollut vielä neljän tunnin automatka +kolmen päivän kävely Lhomimaahan. Lukutaitoprojekti jota autan, tehdään tuolla kaukana Lhomikylissä. Mutta oli hienoa nähdä Lhomimaan esipihaa ja tutustua alueen Lhomeihin, sekä valtion virkamiehiin.

Tässä olemme Chhejapin kanssa lähtövalmiina matkaan.

Ohitimme Mt. Everestin ja muita lumivuorien huippuja

Tumlingtarissa odotti yllättävän kuuma ilma. Arvioisin n+35C

Bussikuskin ja muiden asiakkaiden mielestä me kaksi olisimme mahtuneet vielä ihan hyvin tähän bussiin. Sanoin että olen liian lihava mahtuakseni sisään. Siispä odottelimme seuraavaa autoa reilun tunnin.

Matkaa oli vain 16 km mutta kesti yli tunnin. Kahdesti jäimme mutaan kiinni.

Khandbari osottautui miellyttäväksi pikku kaupungiksi. Aika tuntui pysähtyvän ja elimme vain tapahtumasta toiseen.

Ystävälliset ihmiset pysähtyivät juttelemaan, joimme teetä ja limpparia, eikä elämän huolet tuntunut rasittavan ketään.

Kaupunki sijaitsee isohkon vuoren huipulla, josta oli hyvät näköalat. Ainut puute oli vesi, jota en nähnyt kuin ostetussa pullossa. Veden puute laittoi deodorantin tiukkaan testiin, mutta ei kukaan ainakaan huomauttanut että eräpäivä olisi jo ohi.

Tavattiin mm läänin korkein virkamies, joka osottautui myötämieliseksi työtämme kohtaan.

Tämä koditon tyttä istuskeli hotellimme lähistöllä. Ajattelin antaa hänelle vähän ruokarahaa. Kun lähestyin häntä, niin hän oli silmin nähden peloissaa. Kun ojensin rahan ja sanoin että mene syömään, niin hän empi mutta otti sitten rahan. Hän lähti juoksemaan ja hyppeli kuin pikku tyttö, sitten purskahti itkuun ja alkoi esitellä rahaa ohikulkijoille. Sitten hän meni ostamaan jäätelön. 
- sydämeni murtui.

Kaupungin lapset näyttivät pääosin olevan hyvinvoivia.

Palatessamme lentokentälle siellä oli useita sairaita odottamassa samaan koneeseen kuin me. Tämä tyttö (9v) on sairastanut lääkärin arvion mukaan tuberkuloosia ja sitä on hoidettu vuoden ajan. Nyt hän oli matkalla Kathmanduun parempaan sairaalaan, koska maha oli niin turvoksissa. Huomatkaa myös tytön ohuet kädet.

Perjantai iltana oli mukava palata kotiin ja ottaa kunnon suihku.

vko 39

Kuluneella viikolla tapahtui vaikka mitä. Päivisin istuin kuumassa toimistossa, juoden edelleen kuumaa teetä, mutta nyt ilman sokeria. Viikon saavutus oli se kun saimme alustavan lupauksen isohkosta avustuksesta maavyöryssä tuhoutuneen Lhomi-kylän auttamiseksi.

Kuvan Lhomi-lapset tutkimassa paikkoja maavyöryn jäljiltä. Kuvasta on vaikea havaita tuhon vakavuutta, mutta selvennykseksi voisin sanoa, että kiviröykkiön kohdalla oli ennen talo. Lisäksi vasemmassa reunassa oleva talo on vaurioitunut ja hautautunut osin lähes katon korkeudelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kengänkiillottajalla käynti oli hauska tapaus. Odotellessani kenkiäni, viereeni tuli poliisi joka halusi jutella kanssani. Hän halusi tiedustella ammattiani, koska hänen mielestään minulla on, "älykäs ruumiinrakenne" (intelligent body structure). Itse hän oli langan laiha, mutta ajattelin kehua vastalahjaksi häntä athleettiseksi, mikä sai hänet hyvin iloiseksi.

Alkuviikosta kolaroin moottoripyörän kanssa. Se olikin ensimmäinen lajissaan. Autolla tuli aikanaan useita kolhuja, mutta mopolla olen osannut kai olla varovaisempi. Kaverina kolhussa oli skootteri, jonka kuski ei ollut ihan ajokuntoinen. Hänelle tuli käsiin pintanaarmuja, mutta minä selvisin säikähdyksellä. Kaveri olisi halunnut sairaalaan, mutta sanoin että mennään ensin poliisille. Sitten hän muuttikin mielensä, ja sanoi että unohdetaan koko juttu.Pyörää piti käyttää pajalla, mutta siinä kaikki. Puolen tunnin laittelu hitsauksineen tuli maksamaan 0,89€

Lhomi-kirkon pihalla kasvaa hedelmäpuita. Yksi pojista keksi, että tämän guava-puun hedelmät on jo tarpeeksi kypsiä, ja niinpä kaikki lapset ryntäsi hedelmäpuun (nepaliksi=Amba) kimppuun. Minäkin sain maistiaisia, mutta olisin mielellään antanut hedelmien kypsyä vielä jonkin aikaa.

Tämä tyttö sai hedelmiä, niin että housut meinas tippua jalasta.

Herra pikkulintu on kahden viikon ajan tyllut herättämään minut joka aamu. Tänä aamuna hän tuli tyttöystävänsä kanssa ja sukivat siinä tovin toisiansa. Suhde on nyt sitten kai  virallistettu.

 

Aamuaurinko pilkistää Kathmandun laaksoon.

vko 38

Kulunut viikko vierähti Lhomi -lukutaitoprojektin kimpussa lähinnä teetä juodessa ja papereita pyöritellessä. Teimme myös suunnitelmaa maanvyöryssä tuhoutuneen kylän auttamiseksi.

Noin viikon kestänyt lähes jatkuva vesisade on vihdoin loppunut ja aurinko on pilkahdellut. Alkuperäiset suunnitelmani vierailla vuoristossa ei onnistunut huonon sään vuoksi. Nyt yritämme kehitellä uusia suunnitelmia.

Viikonlopuksi luvassa ystävien tapaamisia ja auringon paistetta!

Tiistai aamun palaveri ja rukoushetki NELHOS toimistolla

Perjantai iltapäivästä kävin ensin pizzalla, ja sitten kruisailin moottoripyörällä Kathmandun laitamilla.

Kaatopaikkoja on joka puolella. 
 

Näistä lammaspaimenista pysähdyin ottamaan kuvan. Mummolla oli kymmenkunta lammasta ja pikkunen tyttö hoidettavana.

Riisipellon keskellä olevassa purossa näytti olevan hyvä pyykinpesupaikka.

Alkulämmittelyä

Parin työpäivän jälkeen tunnelma on hyvä, mutta hivenen sekava (kuten alimmassa kuvassa olevat johdot). Paljon olisi tekemistä lyhyessä ajassa, mutta vaikea hahmottaa mistä aloittaisi.

Lhomikylässä oli muutama viikko sitten tuhoisa maavyöry, jonka seurauksista kärsii paljon ihmisiä. Heidän auttaminen menee nyt monen suunnitelman edelle. Maavyöry särki viitisenkymmentä taloa ja kaksi hävisi maamassojen mukana kokonaan. Lisäksi kaksi koulurakennusta poistui kylän asemakaavasta, sekä isoja alueita viljelysmaata tuhoutui.

Nyt Lauantaina on vapaapäivä, kuten maassa on tapana. Sunnuntai on sitten viikon ensimmäinen arkipäivä.

Gyaneshwor seurakunnassa Lauantai aamun kokouksessa. Tunnelma oli tiivis kun nelisensataa ihmistä ahtautu samaan saunaan.

Päivän saarna oli "ilo" vastakohtana murehtimiselle (Fil 4:2-9)

Eilen ostin farkut, jotka piti lyhentää räätälillä. Koko lysti tuli maksamaan 13€

Atte esitteli FB:ssä suomalaisia sähköjohtoja. Tässä Nepalin tyyliä. Ja homma toimii ihan hyvin.

Perillä

yllä pilvien on taivas sininen ja yläpuolla kaiken sen on...

Hienoa olla taas Kathmandussa. Kaikki on pysynyt ennallaan. Kenttäorjentaationi alkoi yleislakolla, joka ilmeisesti peruttiin minun tuloni vuoksi. Mutta jottei tulo olisi ollut turhan hauska, niin perillä siirryin sulavasti matkalaukun puhdistukseen (tavaroineen, koska jotain vähän levisi) ja tietenkin oli päivän pakollinen sähkökatko, jonka kuorrutuksena oli temppuileva netti.
Jannen (?) sanoja lainaten, "on iloinen olo kun kengurulla".

CHEPANG-kansa

Tulevalla matkallani työni pääpaino on Lhomi-projektin kehittäminen. Toinen rakkauteni kohde on Chepang-kansa. Chepang-kansa on yksi Nepalin hyljeksityistä ihmisryhmistä, jotka asuvat hajallaan maan keskiosien matalassa vuoristossa. Kyläkehitystyö ja evankeliointi kulkevat täällä käsikädessä.

Kuvassa Chepang-pastoreita, joiden kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä kohta kymmenen vuotta.

Lukutaidon opettaminen on avannut Chepang naisille uusia mahdollisuuksia. Moni nuori äiti ei ole lapsena päässyt kouluun, koska sitä ei ole pidetty tärkeänä. Nyt äidit haluavat myös omille lapsille hyvän koulutuksen.

Koulut ja kirkot ovat usein hyvin kevytrakenteisia, mutta käyttötarkoitukseen sopivia.

Naiset ja lapset ovat tärkeässä osassa, kun haluamme kehittää yhteisön hyvinvointia.

LHOMI-kansa

Lhomi-maa sijaitsee Nepalin Koilis osissa, Himalajan vuoristossa. Kylät ovat vuorten rinteillä aivan Kiinan rajan tuntumassa lähellä Mt. Everestin korkeaa lumihuippua. Tämä Buddhalainen kansa sai Uuden Testamentin omalla kielellään vuonna 1995.

Wycliffe raamatunkääntäjät on auttanut Lhomi seurakuntaa kolmen vuoden ajan äidinkielisessä lukutaidon edistämis kampaniassa. Kuvassa onnellisia aapisen omistajia.

 

Opiskelu tapahtuu pääosin ilataisin, kun päivän työt on tehty ja perhe ruokittu. Valaisu on usein ihan kynttilä valo tai aurinkokenno lamppu jos mahdollista.

Luokan opettajat saavat tässä käytännön läheistä opetusta. Opettajia neuvotaan käyttämään opetusmateriaalia oikein.

Matka mielessä

Matkavalmistelut ovat jo alkaneet. Lippu on printattu ja taiteltu passin väliin, ja viisumi hakemus täytetty. Nyt ei kun odottelemaan lentoa! 

 

Alla kuvia muutamista rakkaista joita saan tavata piakkoin. Ensin ystäväni  perheen lapsia, joille voisi viedä vaikka pussilliset karkkia.

Tämä mies ei pääse ylös, vaan kulkee kyykyssä. Hän on entinen shamaani joka löysi Jeesuksen muutama vuosi sitten. Noin parin kilometrin kirkkomatka ottaa häneltä minimissään 4 tuntia sivu. Silti hän ei valita asiasta vaan hymyillen kertoo olevansa vain hiaman hidas.

Tämä spitalia sairastava mies oli erittäin onnellinen kun pääsi kanssani valokuvaan. Toivottavasti tapaan myös hänet.