sunnuntai 7. lokakuuta 2012

vko 40

Khandbarin matka oli viikon ykkös juttu. Keskiviikkona lensimme Tumlingtariin Itä-Nepaliin ja sieltä matka jatkui vielä maasturilla reilun tunnin. Khandbari on läänin pääkaupunki, josta olisi ollut vielä neljän tunnin automatka +kolmen päivän kävely Lhomimaahan. Lukutaitoprojekti jota autan, tehdään tuolla kaukana Lhomikylissä. Mutta oli hienoa nähdä Lhomimaan esipihaa ja tutustua alueen Lhomeihin, sekä valtion virkamiehiin.

Tässä olemme Chhejapin kanssa lähtövalmiina matkaan.

Ohitimme Mt. Everestin ja muita lumivuorien huippuja

Tumlingtarissa odotti yllättävän kuuma ilma. Arvioisin n+35C

Bussikuskin ja muiden asiakkaiden mielestä me kaksi olisimme mahtuneet vielä ihan hyvin tähän bussiin. Sanoin että olen liian lihava mahtuakseni sisään. Siispä odottelimme seuraavaa autoa reilun tunnin.
Matkaa oli vain 16 km mutta kesti yli tunnin. Kahdesti jäimme mutaan kiinni.

Khandbari osottautui miellyttäväksi pikku kaupungiksi. Aika tuntui pysähtyvän ja elimme vain tapahtumasta toiseen.
Ystävälliset ihmiset pysähtyivät juttelemaan, joimme teetä ja limpparia, eikä elämän huolet tuntunut rasittavan ketään.

Kaupunki sijaitsee isohkon vuoren huipulla, josta oli hyvät näköalat. Ainut puute oli vesi, jota en nähnyt kuin ostetussa pullossa. Veden puute laittoi deodorantin tiukkaan testiin, mutta ei kukaan ainakaan huomauttanut että eräpäivä olisi jo ohi.

Tavattiin mm läänin korkein virkamies, joka osottautui myötämieliseksi työtämme kohtaan.


Tämä koditon tyttä istuskeli hotellimme lähistöllä. Ajattelin antaa hänelle vähän ruokarahaa. Kun lähestyin häntä, niin hän oli silmin nähden peloissaa. Kun ojensin rahan ja sanoin että mene syömään, niin hän empi mutta otti sitten rahan. Hän lähti juoksemaan ja hyppeli kuin pikku tyttö, sitten purskahti itkuun ja alkoi esitellä rahaa ohikulkijoille. Sitten hän meni ostamaan jäätelön. 
- sydämeni murtui.


Kaupungin lapset näyttivät pääosin olevan hyvinvoivia.


Palatessamme lentokentälle siellä oli useita sairaita odottamassa samaan koneeseen kuin me. Tämä tyttö (9v) on sairastanut lääkärin arvion mukaan tuberkuloosia ja sitä on hoidettu vuoden ajan. Nyt hän oli matkalla Kathmanduun parempaan sairaalaan, koska maha oli niin turvoksissa. Huomatkaa myös tytön ohuet kädet.


Perjantai iltana oli mukava palata kotiin ja ottaa kunnon suihku.

























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti