Kotiin

Tämä blogi on tullut tiensä päähän. Mielenkiintoa on löytynyt lähes kaikilta mantereilta, vaikka jutut on Suomeksi. Sivuilla on ollut 669 kävijää ennen tätä julkaisua. Kiitos Kaikille lukijoille!

Tämän viikon mieleenpainuvin hetki oli eräänä aamuna kun olin ajamassa toimistolle. Tien laidalla istui mykkyrässä joku. Pysähdyin hänen kohdalleen ja yritin tervehtiä. Hän mutisi itsekseen. En tienyt mitä tehdä, ajattelin että olisipa repussani ruokaa, niin antaisin, mutta ei ollut kuin tietokone. Kaivoin taskustani rahaa, ja ojensin hänelle. Sanoin että osta tällä ruokaa. Hän pudisti päätään ja jatkoi mutinaa. Ohikulkijat pysähtyi katsomaan, että mitä tapahtuu. En voinut muuta kuin jatkaa matkaa. Ajatukseni pyörivät koko päivän tuon henkilön kurjuudessa. En edes tiedä oliko hän nainen vai mies. Rehellisesti sanottuna oliko hän edes ihminen. Hän oli niiiin kurja ja säälittävä, etten voinut ottaa edes valokuvaa. En ole ehkä ennen nähnyt niin kurjassa kunnossa olevaa ihmistä. - Mitä vois tehdä?

Nämä nuorukaiset koulutimme tekemään Lhomimaasta sellaista peruskartoitusta, jonka perusteella saamme tietää todellisen tarpeen tulevalle kyläkehitystyölle. Tytöt olivat silmin nähden jännittyneitä ja ujoja tilanteessa, jossa ulkolainen puhui heille. Jälkeenpäin kysyin, että onko näin ujoista tytöistä tähän työhön. Vastaukseksi sain että he jännittivät ulkomaalaista, koska eivät ole tottuneet siihen, mutta omiensa parissa ovat rohkeita.

 

Suurin osa ajastani Nepalissa vierähti toimistossa istuessa, ja tylsiä asioita tehdessä. Aika kultaa kuitenkin muistot hyvin pian, ja nämä hauskat hetket jää päälimmäisenä mieleen. Chhejapin kanssa oli hienoa tehdä yhteistyötä ja kehittää heidän projektiaan eteenpäin.

Monenlaisia hassuja juttuja ehtii nähdä kuukaudessa. Aina ei viitsi kaivaa kameraa esille, mutta tässä yksi poikkeus. Rekkakuskilla alkoi kirjaimellisesti keulimaan.

Anand, Shanti +kids, - I love this family!

vko 40

Khandbarin matka oli viikon ykkös juttu. Keskiviikkona lensimme Tumlingtariin Itä-Nepaliin ja sieltä matka jatkui vielä maasturilla reilun tunnin. Khandbari on läänin pääkaupunki, josta olisi ollut vielä neljän tunnin automatka +kolmen päivän kävely Lhomimaahan. Lukutaitoprojekti jota autan, tehdään tuolla kaukana Lhomikylissä. Mutta oli hienoa nähdä Lhomimaan esipihaa ja tutustua alueen Lhomeihin, sekä valtion virkamiehiin.

Tässä olemme Chhejapin kanssa lähtövalmiina matkaan.

Ohitimme Mt. Everestin ja muita lumivuorien huippuja

Tumlingtarissa odotti yllättävän kuuma ilma. Arvioisin n+35C

Bussikuskin ja muiden asiakkaiden mielestä me kaksi olisimme mahtuneet vielä ihan hyvin tähän bussiin. Sanoin että olen liian lihava mahtuakseni sisään. Siispä odottelimme seuraavaa autoa reilun tunnin.

Matkaa oli vain 16 km mutta kesti yli tunnin. Kahdesti jäimme mutaan kiinni.

Khandbari osottautui miellyttäväksi pikku kaupungiksi. Aika tuntui pysähtyvän ja elimme vain tapahtumasta toiseen.

Ystävälliset ihmiset pysähtyivät juttelemaan, joimme teetä ja limpparia, eikä elämän huolet tuntunut rasittavan ketään.

Kaupunki sijaitsee isohkon vuoren huipulla, josta oli hyvät näköalat. Ainut puute oli vesi, jota en nähnyt kuin ostetussa pullossa. Veden puute laittoi deodorantin tiukkaan testiin, mutta ei kukaan ainakaan huomauttanut että eräpäivä olisi jo ohi.

Tavattiin mm läänin korkein virkamies, joka osottautui myötämieliseksi työtämme kohtaan.

Tämä koditon tyttä istuskeli hotellimme lähistöllä. Ajattelin antaa hänelle vähän ruokarahaa. Kun lähestyin häntä, niin hän oli silmin nähden peloissaa. Kun ojensin rahan ja sanoin että mene syömään, niin hän empi mutta otti sitten rahan. Hän lähti juoksemaan ja hyppeli kuin pikku tyttö, sitten purskahti itkuun ja alkoi esitellä rahaa ohikulkijoille. Sitten hän meni ostamaan jäätelön. 
- sydämeni murtui.

Kaupungin lapset näyttivät pääosin olevan hyvinvoivia.

Palatessamme lentokentälle siellä oli useita sairaita odottamassa samaan koneeseen kuin me. Tämä tyttö (9v) on sairastanut lääkärin arvion mukaan tuberkuloosia ja sitä on hoidettu vuoden ajan. Nyt hän oli matkalla Kathmanduun parempaan sairaalaan, koska maha oli niin turvoksissa. Huomatkaa myös tytön ohuet kädet.

Perjantai iltana oli mukava palata kotiin ja ottaa kunnon suihku.